Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Draco+Hermione=?

Istuin sohvalla sikiöasennossa ja tuijotin kelloa apaattisena, vaikka ei ajalla ollut mitään väliä. Kaikki oli tuhoutunut. Minä olin nähnyt sen omin silmin.

''Hermione'', kuului hento ääni, joka oli vähällä pettää. Käänsin katseeni hitaasti punatukkaiseen nuoreen mieheen, jonka katse oli hieman hölmistynyt. Ron.
''Haluaisitko vielä käydä siellä?'' hän kysyi hiljaa, mahdollisimman lempeästi ja kohotti kulmiansa odottavasti.
''Tylypahkassa?'' kysyin äänelläni, josta paistoi käheys puhumattomuuden jälkeen. Ron nyökkäsi ja otti kädestäni kiinni. Käänsin katseeni käsiimme, jotka olivat pitivät tiukasti kiinni toisistaan. Nostin katseeni Roniin ja nyökkäsin hieman.


Kävelimme tylypahkan käytävää pitkin, joka oli joskus loistanut lumoutta ja taianomaisuutta. Nyt jäljellä oli vain raunioita. Koko paikka huokui tyhjyyttä ja hiljaisuutta. Se tuntui väärältä.
''Tämä on.. karmivaa'', Ron sanoi rikkoakseen hiljaisuuden. Kohautin olkiani muka vähättelevästi, vaikka se mitä Ron sanoi oli lievää. 
''Ajattelin käydä haudoilla. Tuletko mukaani?'' Ron kysyi hiljaa ja hänen äänensä rikkoutui lauseen lopussa. Pudistin päätäni.
''Sinun täytyy itse jättää hyvästit veljellesi'', totesin. Annoin hänelle pusun poskelle ja hitaasti peruutin pois hänen luotaan. Ron lähti kävelemään poispäin minusta ja jäin katsomaan hänen peräänsä. Lopulta hän kääntyi kulman taakse, pois näkökentästäni. Lähdin itse vastakkaiseen suuntaan.

 

Päädyin käytävältä tutulle aukiolle, josta näki hyvin Hagridin mökin - sieltä tuprusi savua tälläkin hetkellä. Mökki ei onneksi ollut kärsinyt suuresti ja se saatin korjautettua heti taistelun jälkeen. Hagridilla ei kuitenkaan ole ollut helppoa. Hän on aivan yksin. Onneksi hänellä on sentään tunnollinen Tora rinnallaan.
Huokaisin syvään ja istuin aukiolle, suuren kiven juurelle. Nojasin siihen ja ummistin silmäni auringonsäteiltä. Aloin muistella taaksepäin aikoja - kun tutustuin Roniin ja Harryyn. Kuinka he ensin vihasivat minua, mutta kuitenkin meistä tuli lopulta tiiviit ystävykset. Muistin, kuinka tällä samaisella aukiolla kiinnitin ekan kerran huomiota Draco Malfoyhin. Muistan ne kaikki ensimmäisien vuosien katseet - ne tunteet. Vihan siitä, kuinka hän kiusasi Harry ja Ronia. Tunteet siitä, kuinka hän teki jotain, katsoi jotain, katsoi minua. Vaikka kuinka Draco oli ilkeä, viha häntä kohtaan oli niin suuri tunne että se oli ajan myötä mukautunut muihinkin tunteisiin. 
Huokaisin äänekkäästi syvään.
''Voi Draco'', tuhahdin ja rentouduin silmät kiinni.
''Mitä?'' kuului tuttu, hieman ylimielinen ääni ja säikähdin niin, että löin takaraivoni kiveen. Refleksistä molemmat käteni suuntasivat takaraivolleni ja hieroin päätäni loiventaakseni kipua. Siristin silmiäni. Kun auringon säteet eivät enää häikäisseet liikaa, saatoin nähdä blondit hiukset, siniset silmät ja virnuilevan hymyn.
''Kutsuit neiti Granger'', Draco sanoi virnuillen ja naurahti. Vaikka hän kiusoitteli, hänen katseessa ei ollut mitään kiusallista, päin vastoin. 
''Sä se jaksat..'' mutisin ja nousin ylös. Käännyin koulua kohti ja levitin käteni.
''Oletko jo saanut dementian?'' melkein huusin ja käännyin taas Dracoa kohti, joka näytti tajuavan mitä tarkoitan. Hänen hymynsä hyytyi ja hän katsoi vuoroin koulua ja vuoroin minua. Lopulta hän taas virnisti.
''Tylypahkan menettäminen on sama kun menettäisi tyhjän rahapussin'', hän sanoi ja korotti loppua kohden ääntä uhkaavasti. Samassa astuin suuren askeleen eteenpäin niin, että välissämme oli yksi askelma.
''Mä oon lyönyt sua kerran ja voin tehdä sen toistekin'', sanoin hampaideni välistä.
''En osannut silloin odottaa sitä. Nyt osaan. Ja väistän'', Draco sanoi uhkaavasti.
''Mikset vaan jätä meitä rauhaan?'' kysyin ja siristin vihaisesti silmiäni. Draco astui puolikkaan askeleen eteenpäin.
''Eihän mulla sit ois mitään tekemistä'', Draco virnuili. Olin jo nostamassa nyrkkiäni ja lyömässä, kun Dracon käsi tarttui ranteeseeni.
''Päästä irti!'' huusin. Kohotin toisen käteni, mutta Draco arvasi aikeeni ja tarttui siihen.
''Älä edes unelmoi'', hän kiusasi ja piti molemmista ranteistani tiukasti kiinni.

 

Draco väänsi käteni selkäni taakse ja piti niitä tiukassa otteessa. Yritin koko kehoni voimalla päästä pois hänen otteestaan, mutta se oli mahdotonta. Lopulta aloin väsyä ja vihan tilalle alkoi hahmottua todellisuus. Draco oli aivan sentin päässä kasvoistani ja hänen vahvat käsivartensa kiersivät minut. Nostin hitaasti katseeni Dracon kasvoihin, huulien ja nenän kautta lopulta silmiin. Hän tuijotti minua intensiivisesti.
Olimme molemmat aivan paikoillamme ja katsoimme toisiamme. Yhtäkkiä Draco painoi huulensa ahnaasti huulilleni ja suuteli minua antaumuksella. 
Dracon ote ranteistani löyseni ja hänen kädet lipuivat alaselälleni. Ilman että ohjasin, omat käteni lähtivät kulkemaan Dracon vatsaa pitkin tämän niskan taakse ja siitä hänen pehmeisiin vaaleisiin hiuksiin. Keskityin Dracon huulien muotoon ja makuun. 
Intohimoinen suudelmamme alkoi hidastua ja lopulta me vain hengitimme toistemme huulille. Avasin silmäni. Siniset silmät katsoivat minua tiiviisti. Draco vetäytyi kauemmaksi. Hän avasi suunsa, mutta sulki sen samantien. Sitten hän kääntyi ja lähti kävelemään pois. Katsoin kuinka hän loittoni kauemmaksi ja kauemmaksi.

 

©2019 T ä ä l l ä - suntuubi.com